Upea Tarina Rohkeudesta Tillyn Lumotun Metsän Tehtävä

Olipa kerran kirkkaassa ja iloisessa maassa nimeltä Sunnyvale, asui pieni orava nimeltä Tilly. Tilly ei ollut samanlainen kuin muut oravat, jotka viettivät päivänsä keräten tammenterhoja ja leikkien puiden latvoissa hän unelmoi rohkeista seikkailuista metsän kodin kodikkaiden oksien ulkopuolella. Joka aamu Tilly katseli kimaltavaa puroa ja kaukaisia vuoria ja mietti, mitä taikaa maailman tuolla puolen mahtoi piillä.
Eräänä päivänä, kun kultainen auringonvalo siivilöityi metsän lehtien läpi, Tilly kuuli lempeän äänen villien kehäkukkien takaa. Se oli Leo, viisas vanha kilpikonna, joka tunnettiin monien ihmeellisten tarinoiden vartijana. Harkituin sanoin ja silmänsä pilkettä vilkuen Leo kertoi salaisuuden, joka sai Tillyn sydämen sykkimään innostuksesta. Hän kertoi sateenkaarisillasta, maagisesta polusta, joka oli maalattu jokaisella sateenkaaren värillä ja jonka sanottiin ilmestyvän vain niille, jotka uskoivat seikkailun taikuuteen. Muinaisen tarinan mukaan sateenkaarisilta voisi johdattaa matkailijat piilotettuun puutarhaan, jossa unelmat kukkivat ja jokainen olento voisi oppia jotain tärkeää itsestään. Tillyn mieli pyöri mahdollisuuksien äärellä. Hetkessä epäröimättä hän päätti lähteä suurelle etsintäretkelle löytääkseen sateenkaarisillan. Ennen lähtöään hän pakkasi pieneen pussiin tammenterhakeksejä, pienen pullollisen aamun hämähäkinseitien kimaltavaa kastetta ja, mikä tärkeintä, Leolta saadun kartan, jossa oli salaisia metsäreittejä ja hohtavia vesiputouksia. Tilly hyvästeli perheensä luvaten palata ja jakaa löytämänsä ihmeet.
Matka oli täynnä ihmeitä ja yllätyksiä. Kun Tilly kipitti mutkittelevaa polkua pitkin, hän tapasi Bennyn, iloisesti laulelevan sinisorsun, jonka melodiat tanssivat tuulen mukana. Benny oli lentänyt kaukaiselta niityltä ja kuullut sateenkaarisillasta pilvissä kuiskittavan tarinaa. Peläten, että matka saattaisi olla yksinäinen, Benny tarjoutui lentämään Tillyn vierellä, opastaen häntä ylhäältä metsän polkujen kiemurrellessa. Yhdessä he ylittivät pulisevia puroja, kiipesivät sammalten peittämien tukien yli ja varovasti hiipivät ohi uneliaan siilin, joka oli käpertynyt lehtipeiton alle. Monien auringonvalossa kimmeltävien aukeiden ja varjoisten metsiköiden päivien jälkeen Tilly ja Benny saapuivat viimein korkean, muinaisen tammen juurelle. Siellä rungossa kiemurteli arvoituksellinen arvoitus, joka kuului "Yön sydämessä, kun tähdet kirkkaasti loistavat, seuraa tulikärpästen lempeää valoa, missä vesi laulaa salaisuuksia tuulessa, siellä on ovi uusiin unelmiisi. " Vaikka arvoitus oli hämmentävä, Tilly muisti Leon tarinan ja ymmärsi, että tämä oli vihje seuraavaan vaiheeseen heidän etsinnässään.
Juuri kun hämärä alkoi levittää taivaalle vaaleanpunaisia ja purppuranauhoja, ilmestyi joukko pieniä tulikärpäsiä, joiden valot kimaltelivat kuin maanpäälliset tähdet. Tilly ja Benny seurasivat heidän lempeää hehkuaan salaiselle metsäpolulle, joka johti kätketylle niitylle. Siellä niityn keskellä kuului pehmeä, melodinen ääni kuplivasta purosta, joka kiemurteli sulavasti sammalisten kivien ympärillä. Vesi lauloi laulua, joka oli yhtä vanha kuin aika itse, sen sävelet pyörivät seikkailun ja löytämisen lupauksissa. Lumoutuneena ja rohkaistuna lumoavasta musiikista Tilly lähestyi kuplivaa puroa. Heti kun hänen pieni tassunsa kosketti viileää vettä, hopeinen usva alkoi nousta. Siinä kimaltavassa usvaverhossa, hänen suurentuvien silmiensä edessä, ilmestyi hitaasti hohtava kaari legendaarinen sateenkaarisilta! Sen värit loistivat niin voimakkaasti, että ne näyttivät sisältävän koko maailman taian. Benny leijaili iloisesti, ja jopa puut huojuivat lempeästi kuin taputtaen jollekin todella erityiselle.
Yhden syvän hengenvedon jälkeen Tilly astui sateenkaarisillalle, tuntien sen pehmeän hehkun pienillä tassuillaan. Silta kantoi hänet kimaltavien purojen ja laajojen villikukkaniittyjen yli salaiselle puutarhalle, joka oli kätketty korkeisiin kukkuloihin. Matkan varrella hän tapasi ystävällisiä olentoja nauravan pienen myyrän, joka näytti hänelle maanalaisia tunneleita, joiden seinämät olivat täynnä loistavia kristalleja leikkisät kanit, jotka kutsuivat hänet mukaan iloiseen piiloleikkiin kasteen peittämillä niityillä ja ystävällisen vanhan peuran, joka osoitti hänelle hämärän taivaalla loistavia tähtiä. Jokainen uusi ystävä jakoi Tillyn kanssa pienen viisauden muistutuksen olla rohkea, olla ystävällinen ja arvostaa joka päivä ympäröivää kauneutta. Lopulta Tilly saapui salaperäiseen puutarhaan, paikkaan, joka oli ihmeellinen kuin uni. Puutarha hohti pehmeässä valossa, ja jokainen kukka säteili ainutlaatuista väriä, joka sopi täydellisesti yhteen yllä olevan sateenkaaren kanssa. Lempeä ääni täytti ilman, ja köynnöshortensian takaa ilmestyi majesteettinen kimaltelevasiipinen kolibri. Kolibri esittäytyi nimellä Mirabelle, unelmien vartija, ja selitti, että puutarha oli erityinen paikka, jossa jokainen elävä olento voisi oppia elämän todellisen taian. Tässä puutarhassa jokaisella kukalla, lehdellä ja vesipisaralla oli tarina kerrottavana toivosta, ystävyydestä ja seikkailun kauneudesta. Mirabelle näytti Tillylle pienen, kimaltelevan altaan puutarhan sydämessä. Kun Tilly kurkisti siihen, hän näki siellä paitsi oman heijastuksensa myös kuvia kaikista rohkeista ja ystävällisistä teoista, joita hän oli tehnyt matkansa varrella. Allas kuiskasi "Seikkailu ei ole pelkästään kaukaisten paikkojen löytämistä, vaan myös itsensä todellisen olemuksen oppimista. " Tilly ymmärsi, että vaikka sateenkaarisilta oli johdattanut hänet maagisten maiden läpi ja esitellyt hänelle ihania ystäviä, todellinen aarre oli se välittävä sydän, joka oli kasvanut rohkeammaksi ja ystävällisemmäksi jokaisella askeleella.
Auringon laskiessa ja maalaillessa taivaan kullankeltaisin ja laventelin sävyin, Tilly päätti, että oli aika palata kotiin. Heipat vaihdettiin sydämellisellä kiitollisuudella, ja uudet ystävät muistuttivat häntä, että seikkailun henki olisi aina hänen kanssaan. Mirabelle ripotteli muutaman kimaltelevan höyhenen Tillyn pussiin ikuisen rohkeuden merkiksi, ja Benny lupasi, että aina kun taivas kutsuisi laulamaan, hän olisi siellä opastamassa. Paluumatka oli täynnä lupausta uusista alkuista ja lohdullisesta ajatuksesta, että jopa pienin olento voi tehdä suuren eron. Kun Tilly viimein saapui Sunnyvaleen, hänen perheensä otti hänet vastaan iloisin halauksin ja uteliain silmin, kun hän kertoi tarinansa sateenkaarisillasta, laulavasta purosta ja maagisesta puutarhasta, jossa unelmat ja rohkeus kohtasivat. Siitä päivästä lähtien Tillyä ei tunnettu enää pelkästään älykkäänä ja uteliaana oravana, vaan myös rohkeuden ja ihmeen symbolina. Hän vei usein nuorempia ystäviään pienille seikkailuille Sunnyvalen ympärille muistuttaen heitä siitä, että jokainen polun mutka voi johtaa uuteen löytöön ja jokainen haaste on tilaisuus oppia jotain ihmeellistä elämästä. Ja hiljaisina iltoina, kun tuuli kuiskasi lempeästi puiden lomassa, sateenkaarisillan legenda kimalteli kaukaisuudessa, kaikuen uskoa siitä, että seikkailu elää jokaisessa sydämessä, odottaen kärsivällisesti löytämistään. Ja niin, iloisessa Sunnyvalen maassa, jossa seikkailut loistivat kuin tulikärpäset lämpiminä kesäiltoina, Tillyn tarina jäi ikuiseksi rakkaaksi muistutukseksi Maailma on täynnä taikaa, ja rohkealla sydämellä ja uteliaalla hengellä jokainen unelma voi johtaa onnelliseen loppuun.